Eläinlääkäri John Boyd Dunlop sai ajatuksen ilmakumirenkaasta liimattuaan poikansa polkupyörän pyöriin ilmalla täytetyt kumiletkut. Hän kehitteli keksinnöstään auton ilmarenkaan, joka oli aikanaan mullistava tekninen uutuus, mutta nykyrenkaaseen verrattuna keksinnöstä on jäljellä lähinnä ympyrän muoto.
Kesärengaskauden alkaessa moni kuljettaja ehkä miettii, että poistaisiko talvirenkaista nastat ja ajaisi niillä kesärenkaina. Se voi olla houkutteleva vaihtoehto kustannusten säästämiseksi.
Onko talvirenkaasta näin tehty kesärengas turvallinen? Tämä on ehkä kysymys, johon voi vastata sekä kyllä että ei. Myönteisen vastauksen edellytyksenä on, että kuljettaja oikealla tilannenopeudella ja turvallisuushakuisella toiminnallaan kompensoi talvirenkaan puutteet kesäkäytössä. Talvirenkaan kumiaines on suunniteltu toimimaan alhaisissa lämpötiloissa. Kesälämpötiloissa talvirenkaan kumiaines voi suurissa nopeuksissa ja etenkin hätäjarrutuksessa ikään kuin sulaa, joka pidentää jarrutusmatkaa.
Sama ilmiö koskee myös kitkarengasta. Tosin joissain kitkarengasmerkeissä renkaan kulutuspinta muodostuu kahdesta eri kumiseoksesta, jossa kulutuspinnan viimeiset kolme millimetriä on kovempaa kumiainesta.
On karu tosiasia että Suomen tieverkosto rapistuu tierahoituksen pitkään jatkuneen alimitoituksen vuoksi. Päällysteiden urapaikkaukset ovat täysin riittämättömiä, joka aiheuttaa vesiliirtovaaran.
Jos tiellä on kymmenen millin vesipatja, kahdeksankymmenen kilometrin tuntinopeudella henkilöauton eturengas syrjäyttää vettä noin kaksikymmentä litraa sekunnissa. Kulunut rengas ja etenkin kulunut talvirengas ei kykene syrjäyttämään tätä vesimäärää, jolloin autonkuljettajasta voi tulla matkustaja kuljettajan paikalle. Tällöin on kysymys vesiliirrosta. Tämän torjumiseksi nopeuden alentaminen rankassa vesisateessa on välttämätön. Lisäksi vesiliirron vaaraa on mahdollista vähentää ajolinjan valinnalla.
Vaikka auton ilmarenkaan keksimisestä on kulunut aikaa yli sata vuotta, vieläkään ei kyetä valmistamaan täydellistä rengasta siitä yksinkertaisesta syystä, että se on mahdottomuus. Karkeasti sanottuna renkaassa on kolme ominaisuutta, joista korkeintaan kaksi voidaan ”asentaa” renkaaseen samanaikaisesti. Nämä ominaisuudet ovat melutaso, kulutuskestävyys ja pitokyky. Jos pitokyky on hyvä, on melutaso ja kulutuskestävyys huono. Jos taas melutaso on alhainen, on pitokyky huono, mutta kulutuskestävyys yleensä hyvä. Jos taas halutaan panostaa kulutuskestävyyteen, ei pito ole paras mahdollinen. Kaikenkaikkiaan paras tae renkaan turvalliselle toiminnalle on, kukas muu, kuin itse kuljettaja.